Onpa aikaa kulunut! On myös paljon tapahtunut.
Olen nyt asunut täällä vanhustentalo ONNELAssa yli kuukauden.
Alussa kaikki oli sekaisin tietenkin, kun isommasta muuttaa pienempään. Sitten oli hetki rauhallisempaa, kunnes siivottiin ulkovarasto ja sisällä oli uusi kaaos.
Minä väsyin ja toisella kissalla oli koti-ikävä. Toinen kissa on muuten menestynyt hyvin tässä uudessa, mutta syö ehkä tavallista enemmän. Kai sekin on jonkinlainen oire.
Olen ollut kovin väsynyt ja haluton tekemään yhtään mitään. Päivät menee enimmäkseen nukkuen tai neuloen tai niinkuin tässä kuussa juosten kaupungilla erilaisilla asioilla.
Olen käynyt jalkahoitajalla jo kaksi kertaa ja ensi kuussa olen menossa hierojalle. Olen tilannut netistä kaksi erilaista niska- ja hartiakurssia, joista toista kokeilin eilen ja täytyy sanoa, että sen harjoitteet oli niin erilaisia, että tein ne kaikki. Voin tehdä niitä uudelleen ja uudelleen.
Toistaiseksi olen välttynyt koronalta, mutta rokoteaikaa en ole vielä saanut.
Olen törkeästi lihonut ja ensi maanantaina minulla on diabeteshoitaja eikä se käynti ainakaan kehuja tuo.
Kävely on muuttunut aika vaikeaksi, joka johtuu enimmäkseen istumisesta, mutta ehkä myöskin huonoista talvikengistä ja kiikkutuolista missä istun. Tv-tuolini tuli tiensä päähän loppukesästä ja luovuin siitä enkä vieläkään ole uutta hankkinut, joskin ehdokkaita katselen lähes päivittäin.
Nyt minulla on yksi hyvä ehdokas. Siinä on neljä tavallista jalkaa sellaisen pyöreän alustan sijaan, sitä voi hiukan laittaa lepoasentoon ja siinä on jalkatuki, joka on tuolin reunan korkeudella. Tämä kiinnitti huomioni, koska yleensä rahit ovat hiukan tuolin reunaa alenpana. Tuolissa on myös käsituet hyvännäköiset, joten neulomisen pitäisi sujua hyvin, käsivarsia ja käsiä saa lepuutettua mukavasti neulomusten välissä. Vaikuttaa vahvasti siltä, että hankin tämän tuolin ja mitä pikemmin sen parempi.
Ensimmäisen kuukauden vuokran jouduin maksamaan kokonaisena, mutta tämän kuukauden alusta uusi asumistuki myönnettiin ja olen siihen ihan tyytyväinen. Sain myös vuokravakuuden melkein säällisessä ajassa vanhasta tililleni ja pystyin sitten maksamaan kuukauden vuokratuen tänne. Siitä päivästä eteenpäin tuntui, että nyt olen virallisesti vanhustentalon asukas.
Asuntoni on siis kaksikymmentä neliötä pienempi kuin edellinen.
Hirveän määrän tavaraa meni joko jäteasemalle, tai roskiin ja osan sain myytyäkin, tosin aika vähän.
Silti täällä on liian vähän kaappitilaa mun päivittäisille tavaroille, mutta kylläkin tilaa sellaiselle, jota en läheskään koko ajan käytä. Yksi ongelma on se, että hyllyt on kamalan korkealla ja joudun palleja siirtämään jatkuvasti ja kiipeilemään sinne ja tänne. Kaipa siihenkin tottuu.
Sähkölasku oli aika iso ja epäilen, että kylpyhuoneen lattialämmitys on siihen syypää. Mutta ah miten ihana se on. Pyykkikin kuivaa ihan yhdessä yössä. Päätin, että kaikki liinavaatteet pesen muuton jäljiltä ja SILITÄN. Sitä on moni ihmetellyt, mutta se on asia, jonka opin jo kotoa. Äitini silitti aina kaiken ja opetti sen minullekin. Nyt olen jo osan silittänyt, mutta yksi koneellinen odottaa silittämistä ja paljon on vielä jäljellä. Onhan niitä hyllyjä sitten mukava katella, kun kaikki on reerassa.
Sängyn ja cpap-laitteen kanssa on myös paljon ongelmia. Luultavasti päädyn sellaiseen ratkaisuun, että teetän hyllyn laitetta varten ja se tulee sitten joko sängyn viereen seinälle tai seinään pään yläpuolelle. Hoitaja sanoi, että kovin korkealle pään yläpuolelle sitä ei olisi hyvä laittaa, joten jää nähtäväksi vielä mihin se tulee. Sängylle ei myöskään paljon tilaa ole, joten pähkäiltävää on vielä. Samoinkuin verhojen kanssa. Nyt minulla on oikeat nipsuttimet, mutta en osaa päättää millaiset verhot olis hyvät täällä, kun täällä on ihan kummalliset ikkunat. No isossa huoneessa nyt on sillai aika hyvät ruudut, mutta sängyn lähelle sen sijaan on ikkunoita kummallisesti ripoteltu.
Kaikki käsityötarvikkeet pitäisi olla jo kaikki täällä sisällä asunnossa. Varastosta hain mielestäni kaken jo tänne. Niiden paikat ei lähellekään ole paikoillaan, ei todellakaan. Langat ovat kyllä entisissä koreissaan, mutta eivät samassa paikassa.
Paljon, paljon on tekemistä vielä ennenkuin tupaantuliaiset ystäville on mahdollista toteuttaa. Tuparit näille vanhuksille täällä on pidetty ja ne onnistuivat mielestäni hyvin. OLi laulua ja soittoa ja kahvia kermakakun kanssa, pieniä maidottomia pullia ja keksiä. Hyvin maittoi kaikille ja loput annoin hoitajille.
Tänään olen nukkunut yli puolenpäivän, joten pääsen aloittamaan päiväni vasta nyt, kun kello on jo yli puoli kolme.
Pitäisi pukeutua ulosmenoa varten ja viedä aikamoisen määrän roskia ja mahdollisesti käyn vielä kirjastossa, joka on tuossa muutaman metrin päässä.
Tässä muutamia kuvia uudesta paikasta. Mukavaa viikonvaihdetta kaikille.
