PERJANTAI 29.12.2023

 

Voi pyhä jysäys mikä iltapäivä. Ovikelloni soi sillä lailla, että menin avaamaan. Siellä oli hoitaja, joka tiedotti, että eläinlääkäri Ikaalisista on tulossa. Olin aika äimänä, että kuka ja mikä ja ketä lähetti ja kuka ja mitä taas ja että ok.

No jonkin ajan kuluttua sieltä tosiaan tuli VALVONTAELÄINLÄÄKÄRI. Olin edelleen aika ihmeissäni, mutta pyysin häntä sisälle ja hän esitti merkkinsä ja antoi käyntikorttinsa. OK taas. 

Vähitellen vasta aloin ymmärtää. Tämä henkilö oli hälytetty paikalle, koska en ollut vienyt kolliani, joka oli loukannut takatassunsa, eläinlääkäriin vedoten siihen ettei minulla ollut rahaa.

Kaivoin lopulta kaikki varani yhteen ja sain sellaisen summan aikaiseksi, että voisin ellille lähteä ja soitin eläinlääkärille. Puhelimeni ei suostunut toimimaan eikä lääkäri kuullut minua enkä minä muuta kuin ihmettelyä. Puhelu katkesi. Se siitä sitten.

Eilen ja tänään Väinö kissani on hiukan varannut jo tassulleen, mutta nyt näyttää siltä että sattuu taas. Valvontaeläinlääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä eikä antaa lääkettä, joten miksi hän sitten tuli tai miksi hänet oli käsketty tai maksettu paikalle? No siksi, että hän tutki ruokapaikan, hiekkapaikan ja vähän kissojakin. Väinö nilkutti toiveiden mukaan hiukan ja asia oli sillä selvä. Valvontaeläinlääkäri käski viedä Väinön lääkäriin 3.1. iltaan mennessä. Se oli siis käsky tai...

Minnin korvat vaatii myös puhdistusta, joten sekin olisi vietävä 3.1. mennessä, mutta siihen protestoin, koska hyvä kun saan Väinön maksetuksi ja sen sanoin rehellisesti niin kuin asia on. Minusta on väärin että ihminen pakotetaan tekemään mitään.

No sovimme, että vien Minnin niin pian kun pystyn. Valvontaeläinlääkäri tulee sitten ja tutkii onko määräyksiä noudatettu!!

En tiedä itkeäkö vai nauraa. Hoitajat täällä asumisyksikössäni ovat olleet todella ystävällisiä ja auttavaisia ja huolehtivia, antaneet Väinölle lääkettä ja jne. ja sitten tällainen shokki. He eivät siis luottaneet siihen, että pystyn itse hoitamaan kissani vaan heidän mielestään minä en hoida niitä hyvin ja siksi minut piti panna kärsimään - viis siitä onko minulla varaa siihen tai miltä minusta tuntuu ja tai viis siitä, että minulle ei etukäteen sanota mitään vaan käsketään valvonta vaan paikalle.

Mukavalta se ei tunnu ja nyt on maha solmussa ja verenpaine nousussa ja minua hävettää, koska tuntuu siltä etten osaa ja pystykään hoitamaan kahta kissaa asianmukaisesti.

Tosiasia on että Väinöön sattuu ja nyt se tuntuu ihan kamalalta ja tunnen itseni huonoksi ja vastuuttomaksi ihmiseksi.

PERJANTAI 22.12.2023

 

No nyt on oikea koko ja oikea väri. HYVÄÄ JOULUNODOTUSTA EDELLEEN

Yritin hiukan laitella kuvia tänne tästä uudesta paikasta. Kaikki piti tehdä uudestaan, kun kuvat olivat niin suuret, että osin menivät päällekkäin. Jonkin verran on parempi nyt.

Kisujen kanssa on aika enimmäkseen mennyt. Väinö kisu loukkasi toisen takatassunsa joko tappelussa meidän patiolla toissa yönä tai sitten eilen aamulla hypätessään verkon yli patiolle. Nyt kisu nilkuttaa. Levon jälkeen liikkeelle lähteminen on kisulla vaikeaa, mutta sitten liikkuminen sujuu, kun ulos pääsee. Nythän ulkona on aivan hirveä koiran ilma. Lunta tulee patiollekin aivan mahtavasti. Huomenna saan olla lumitöissä heti aamusta. Jos sade loppuu jo tänä iltana, voin illallakin siivota isommat lumet pois. Nyt juuri Väinö istuu käytävällä tuolissa ja ihmettelee maailmanmenoa. Minni taas seilailee edestakaisin. Minni on arempi kisu, Väinö on taas aika sosiaalinen eikä ihan heti juokse karkuun, jos joku haluaa tervehtiä. 

Laitoin äsken kalkkunan uuniin ja pidän ohjeen lähellä, että varmasti paistuu sen mukaan. Rullassa on vahti, joka pomppaa kalkkunasta, kun se on kypsä.

Väinö se istuu käytävässä tuolilla. Minni sai jo ruokaa, mutta Väinö ei taida tulla syömään. Voi voi.

Säärystimiä aloin neuloa tässä yhtenä päivänä ja jos jaksan saan tänään jo ekan valmiiksi. Oikein hyvällä onnella saan ne lähtemään jo ensi viikon torstaina ja sitten minulla ei enää olekaan kuin yhdet sukat tehtävänä. 

Tilauksia on ollut paljon, mutta yllättävä muutto sotki aikatauluja hiukan. Ihan kaikkia en siis ehtinyt jouluksi tekemään. Mutta melkein.

Kun sukat on lähetetty alan siistimään kransseja. Toivon mukaan kiskot ja siimat ja koukut saadaan tammikuussa seinälle ja kranssit sinne nätisti ja pois pöydiltä ja tieltä.

Uusia on sitten kiva alkaa tekemään, kun on aikaa suunnitella ja väsätä kaikessa rauhassa. Mietinkin tässä juuri, että mikähän sopisi tupsujen kanssa yhdessä kransseihin. Pitää mennä pinterestiin ja katsoa löytyisikö sieltä mallia. Minähän en mitenkään erityisen lahjakas ole näissä asioissa, mutta minusta on valtavan hauskaa niitä tehdä. Etenkin suunnittelusta tykkään tosi paljon. Kokeilemisesta tykkään myös, mutta kun ei ole koulutusta niin toteutus jää usein hiukan vajaaksi. Tulos ei aina läheskään vastaa mielikuvaa. Mutta siihen auttaa suunnittelu ja kokeilu aina vain uusiksi, sieltä se sitten ykskaks syntyy.

Joulu vietetään kisujen kanssa hyvin syöden ja lukien ja neuloen ja ulkoillen päivällä yhdessä jos sää sallii.

Joulupäivänä menen luultavasti ystävättären luo jouluaterialle ja juttelemaan yhteisistä harrastuksistamme. Meillä onkin aina paljon juteltavaa. Ystävättäreltä on mm. tämä kisko-juttu seinälle, erittäin hyvä asia.

Toinenkin idea hänellä oli heti alussa, kun hän näki tämän asunnon, mutta sitä en ole ollenkaan vielä ehtinyt tekemään. Ajan kanssa sitten.

Ensi keväänä leikataan tää mun toinen lonkka. Se on niin hirveän kipeä toisinaan ja onneksi kuitenkin on hyviäkin päiviä välillä, mutta kävely on tuskaa. Yöt sujuu, mutta aamut monesti ihan kamalia ja sama koskaa ranteita ja sormia. Ranteet on mäsänä jo ja moni asia on jo vaikea suorittaa. Esim. lasin käteen ottaminen ei tahdo enää kunnolla sujua. Tarttua pitää molemmilla käsillä mieluiten ettei lasi luiskahda. Molemmissa käsissä on sama vaiva. Eli siis peukaloista ei ole enää apua lasin käteen ottamisessa, koska ne ei taivu tarpeeksi. No kaikkeen tottuu, mutta kipuun ei millään tahdo tottua. Hyvin varovaiseksi tämä tällainen opettaa niin ulkona käveleminen kuin sisätiloissa liikkuminen ja nämä kotiaskareet etenkin.

Sellaista on vanheneminen. Minun ei pitäisi valittaa. Minua 7 vuotta vanhempi veli ei voi syödä, vaan kurkussa on letku, hän sen sijaan voi juoda kahvia ja syödä jäätelöä. Hän voi kävellä ja liikkua hiukan, mutta asioiden ymmärtäminen alkaa heiketä. Hän ei jaksa säveltää enää, mutta jaksaa soittaa pianoa. Sain juuri hänestä tuoreen valokuvan - vanha mies siinä kameraan katsoo.

Elämä ottaa ja elämä antaa, se vain on näin. On aika sopeutua ja varautua ihan kaikkeen - vaikkapa sotaankin, mutta ainakin vanhenemiseen.

LAUANTAI 16.12.2023

 No hyvää lauantai iltaa. Maailmanmeno senkun kamalantuu, mutta oma elämä on jo jonkinlaisessa järjestyksessä muuton jälkeen. 

Neulominen on rauhoittunut, kun sain suurimman osan yhdestä tilauksesta lähtemään. Kädet on ihan kamalassa kunnossa tänään - varsinkin tämänpäiväisen sukkapyykin jälkeen. Pesin käsin kaikki mun villasukat mun erikoissaippualla ja siitähän kädet ei tykänneet ollenkaan. Se nyt vaan on niin, että kädet, ranteet ja sormet heikkenee koko ajan ja siihen on vain sopeuduttava. Niin kauan kuin suinkin pystyn aion neuloa, virkata ja vaikka pestä pyykkiä, koska periksi en anna. Niitä pahoja päiviä kyllä on jolloin mitään ei viitti tehdä, mutta hyviäkin mahtuu joukkoon.

Nyt olen pikkuisen joulua tehnyt tuohon uuden asunnon käytävään. Vein sinne oman pikku pöydän kahden tuolin väliin. Sinne ihan ekana vein kaupasta ostamani tonttupariskunnan ja lyhdyn jossa elävä tuli. Siitä tuli huomautus, että elävää tulta ei täällä saa sisätiloissa poltella. Otin siis lyhdyn pois ja vein takapihan patiolle. Siellä on nyt kaksi lyhtyä vierekkäin eikä valoa tarvitse pitää päällä. Ne valaisee niin paljon, että kisut näkevät  mennä ja tulla.

Tältä se pöytä nyt näyttää. Siihen on tulossa yksi juttu vielä, mutta mun tarvii hiukan liimailla vielä ennen kuin voin siirtää sen tälle pöydälle.

Ovessani on myös yksi juttu, minulla ei näytä siitä olevan vielä kuvaa.

Sain sukkalähetykseni matkaan ja eilen se oli jo perillä. Tässä kuvia niistä

Nämä lähtivät siis Helsinkiin ja samaan osoitteeseen vielä yhdet sukat neulon.

Opiskelukaverilleni Sirkalle ( Kuopion kauppaoppilaitos ) olen luvannut neuloa säärystimet. Langat olen jo ostanut ja aloitinkin niitä neulomaan, mutta nyt mietin, että mahtavatko olla pikkasen liian tiukat ja pidän tuumaustauon. Olishan se kamalaa, jos ne eivät menisi jalkaan ollenkaan.

Kisut vaan nukkuvat ja heräävät sitten kun minä haluaisin mennä nukkumaan. Tämä tapahtuu joka ikinen ilta nyt talvella. Kesällä ne voi jäädä patiolle nukkumaan eikä minun tarvitse niitä kytätä, mutta näin kylmillä minun pitää saada kisut sisälle ja turvaan yöksi.

Jonkinlainen käsitys tästä huushollista alkaa jo hahmottua. Joitakin juttuja pitää saada kaappeihin, kranssit on saatava seinälle uuteen kiskojuttuun ja eiköhän se sitten ala olla siinä. Kavereille en kuitenkaan voi tupareita pitää ennen kuin joskus ensi vuonna.

Ensi tiistaina tarjoan kuitenkin vanhuksille täällä joulukahvit ja sitten alankin vähitellen viettää ekaa joulua täällä kissojeni kanssa. Yksin niin kuin jo niin monena vuonna ennenkin.

Lisää asioita ja kuvia ensi kerralla.