Lauantai 17.2.2024

 

Mieltäni vaivaa tämä Navalnyin kuolema Siperialaisessa vankilassa. Jostain luin, että Putin onnistui viimein. Hän halusi näännyttää Navalnyin hengiltä ja niinhän siinä kävi. Kuvista näkyi kuinka Navalnyi oli laihtunut. Voisiko tapahtunutta sanoa murhaksi. 

Silmään on myös pistänyt Pastenakin tekstit, että onko hän ainoa, joka ei sure Navalnyin kuolemaa ja joka ihmetteli presidentti Niinistön surunvalitteluja.

No voi ihmettä. Itse en politiikasta enkä niistä puheista juurikaan perusta, mutta sen verran olen Navalnyitä seurannut, että pidin hän eri rohkeana miehenä. Hän varmaan tiesi mihin hänen toimintansa johtaisi, mutta ei antanut periksi. Puski eteenpäin ja kuoli lopulta näännytykseen.

Perjantai 16.2.2024

 

Ystävänpäiväkekkerit täällä vanhustentalon seurusteluhuoneella sujui tosi hyvin. Kahvia juotiin ja vohveleita syötiin paljon. Meillä oli aika paljon taikinaa, ehkä jopa liian paljon, silti ei paljon jäänyt yli. Vohvelin teko oli ehdottomasti SE JUTTU!!!!

Ystävättäreni teki ison työn huolehtiessaan molemmista koneista, kun minä seilasin edes takaisin, hain ja vein ja juoksin ja kävelin koko ajan. Hoitajan kanssa vietiin jokaiseen huoneeseen vohveliannoksen kerman ja hillon kera. Ainoastaan yksi asukas, joka oli sairas, jäi ilman. En uskaltanut hänelle viedä, kun minulle ei kerrottu mikä hänellä oli. Ilokseni tänä aamuna näin tämän asukkaan taas kulkemassa käytävillä. Tauti oli nähtävästi voitettu.

Koristeluista keskusteltiin paljon ja luulen, että keskustelu oli enimmäkseen hyväksyvää. Se tietenkin ilahdutti minua. Yksi vanhuksista on ollut käsityönopettaja joskus ja hän kiinnostui tupsuntekokoneesta. Hain omani ja näytin hänelle kuinka ne toimivat. Tästä kiinnostui pari muutakin ja kun kuuntelin keskusteluja huomasin, että uusi tapaaminen oli suunnitteilla. Sovittiin, että tupsutöihin tutustuminen tapahtuisi reilu viikko ennen pääsiäistä ja silloin tarjoaisin vain kahvia ja teetä. Pääsiäisenä sitten pidettäisiin taas vohvelikekkerit ja kahvia.

Tapaamisessa ennen pääsiäistä syntyy mahdollisesti joitakin koristeitakin, jotka asukkaat itse tekisivät. Voi olla että olen väärässä, mutta aion viedä mukanani hiukan huopaa ja lankaa ja styrox sydämiä ja näyttää mitä niistä voisi tehdä ja miten niihin voisi tupsutöitä yhdistää.

Päivä oli kaikin puolin tyydyttävä. Ystävättäreni kanssa vielä siivosimme kaiken ja pesin vielä lattiankin. Myöhään illalla oli polveni aivan kerta kaikkiaan kipeät. Mietin, että miksi ihmeessä näin kova kipu. Olin tietenkin juossut pitkin käytäviä lähes neljä tuntia putkeen, mutta sitten tajusin, että sisäkenkäni olivat syypäät kipuun. Niissä varpailla on hyvin tilaa, mutta jalkojen päällä ne olivat kireällä ja se sen kivun sitten vähitellen aiheutti.

Panadolilla kipu häipyi yön aikana ja kunnon lepo myös.

Tänään on jo perjantai ja ulkona on ihan mahdoton keli. Vettä ja lunta ja räntää ja kova tuuli. Katolta tulivat lumet viimein alas ja minun stressini helpottaa kissojen takia. Kestää hetken ennenkuin katoille taas sellaiset kamalat lumet kerääntyvät.

Nyt olen tehnyt kolmen päivän ruuan. Kalkkunanakkikastike ketsupin kanssa, bataatti-perunamuussi ja ruusukaalia.

Nyt kelpaa aterioida kolmena päivänä eikä ruuanlaittoon aika kulu.

Kisut olivat aamulla aikaisin moneen kertaan ulkona, mutta nyt ovat jo jonkin aikaa nukkuneet. Rauhallista ja hiljaista.

Seurusteluhuoneessakaan ei ketään ole aamupäivällä näkynyt istumassa.

Näissä merkeissä HYVÄÄ VIIKONVAIHDETTA

MAANANTAI 12.2.2024

 

HELMIKUU JO HYVÄSSÄ MENOSSA!!!

KATSOKAAPA MITÄ OLEN SAANUT TEHTYÄ MEIDÄN SEURUSTELUHUONEEN NARUILLE!!!!!

Kaksi ylintä kuvaa on siis seurusteluhuoneesta, jonne olen tehnyt ihan pieniä sydämiä, vähän isompia sydämiä ja vielä pikkusen isompia sydämiä roikkumaan. Olen myös tehnyt tupsumatoja ja tupsuja roikkumaan ja vaikka itse sen sanonkin niin huone näyttää aika kivalta.

Idea lähti vierailustani ystäväni Hilkan kotiin. Siellä aloimme miettiä jotain kivaa tekemistä vastapainoksi kaikelle ikävälle mitä minulle ja kissoille oli alkuvuonna tapahtunut.

Keksimme, että ystävänpäivä voisi olla sellainen kaikkia koskettava yhteinen tapaaminen. Olin kertonut kuulleeni, että kakkostalossa oli ollut jouluna hieno koristelu eikä meillä täällä ykköstalossa ollut juurikaan mitään joulukoristeita. NO.

Päätimme Hilkan kanssa että tänä vuonna on ykköstalossa ystävänpäivänä koristelu huipussaan ja niin aloin väsätä näitä sydämiä. Yksi päivä meni tutkiessani varastojani, mitä huopavärejä oli tavaroitteni joukossa ja olihan niitä ihan riittävästi. Yksi toinen päivä meni siihen kun piirsin sydämet mallin avulla ja leikkasin ne. Niitä tuli liki sata kaikkiaan.

Sitten aloin vähitellen ommella. Isoimmat ensin, ne oli nopeita ommeltavia, kun ovat aika isoja, pehmeitä ja pysyivät hyvin käsissä.

Pumpulia jokaiseen sisälle ja sitten vain ompelin. Siinä meni joitakin päiviä, kun muutakin hommaa oli.

Sitten tuli tämä koko ja sama homma, ompelin ja laitoin pumpulia sisään.

Sitten lopuksi nämä ihanat värikkäät pikkusydämet. Voi kun niistä on sitten tykätty. Niitä oli kaikkein nopeinta ommella ja täyttää, kun olivat niin pieniä.

Tupsuihin tilasin hiukan vaaleanpunaista ja pinkkiä lankaa ja tupsutkin on nyt kaikki tehty.

Ainoastaan kartonkisydämistä, jotka ovat ne suurimmat, on yksi enää ommeltavana, mutta en löydä pumpulia enää mistään. Varasto meni kaikki mitä minulla täällä asunnossa on. Huomenna, kun vien roskuja niin käyn varastossa katsomassa, jos helposti löytäisin uudemmat pumpulit, joita tiedän, että minulla on.

Päätimme ystävättäreni kanssa myös, että perinteisen kahvin ja kahvileivän lisäksi tarjoamme vohveleita kerman ja hillon kera. 

Sain tupaantuliaislahjaksi vohveli raudan ja ystävättärelläni on oma ja sitten vain tekemään vohveleita. Tein kotona yhden satsin ja maistoin millaisia niistä tulee ja hyviä olivat.

Kovasti olemme suunnitelleet kaikkea mahdollisimman valmiiksi ja toivottavasti kaikki menee mukavasti ja että vanhukset ovat tyytyväisiä.

Minä olen meidän talon nuorin - luulisin. Meillä on yksi 93-vuotias, yksi 92-vuotias, yksi 88-vuotias ja yksi 86-vuotias ja kaksi 85-vuotiasta ja sitten on neljä, joitten ikää en tiedä. Osa on sellaisia, että toinen käsi on hiukan huono ja heille olemme varautuneet pilkkomaan vohvelit sopivankokoisiksi ja helposti suuhun pantavaksi itsellisesti ja yksi on maitoallerginen. 

No ja sitten muuta. Ystäväni täyttää 3.3. 80-vuotta ja olen neulomassa hänelle kauluria ja teen vielä pipon. Ystävättäreni tuntee hänet myös ja hän on jo neulonut sukat ja neuloo vielä tumput. Ajattelimme yllättää ystäväni menemällä ihan hänen kotiinsa viemään nämä tuotoksemme. Hiukan kyllä varoitan etukäteen.

Nyt on juuri kuitenkin hiukan rauhallisempi vaihe meneillään. Voi kumpa rauha vaan jatkuisi ja kevät koittaisi. Pääsisivät kisutkin ulos energiaansa purkamaan. Kovasti tappelevat täällä sisällä, mutta toistaiseksi olemme kyllä sovussa nukkumaan menneet.

MUKAVAA HELMIKUUN JATKOA