3.1. oltiin siis kisujen kanssa valvontaeläinlääkärin määräyksestä eläinlääkärissä. Saatiin lisää määräyksiä tai ei ne nyt enää olleet määräyksiä vaan niin, että tee tai et tee, mutta kisujen parhaaksi olis paree tehdä. Kisujen korvat pitää puhdistaa kaksi kertaa vuorokaudessa eli siis 4 korvaa kaksi kertaa päivässä. Se ei ole onnistunut.
Sitten piti antaa niskaan matolääke, joka myös korviin auttaa ja se on tehty. Tosin minä en sitä saanut annettua vaan kisujen ekat omistajat tulivat kylään ja laittoivat aineen niskaan molemmille kisuille ja se on auttanut.
Sitten tuli Väinölle ummetusta, joka aiheutti myös pissaamattomuutta, joten vein sen taas eläinlääkäriin. Ultrassa näkyi, että rakko oli ok, mutta ympärillä oli kakkaa. Sain erinäisiä lääkkeitä siihen ja ne on auttaneet. Tänään otin Väinön mukaani, kun kävelin kirjastoon. Sehän on nyt ihan tässä vieressä. Mennessä kisulta tuli kunnon kakka, jota todistin nähneeni. Kotimatkalla taas kisu vielä pissasi. Sitä kohtaa en nähnyt, mutta todistin vain istunnon. Hyvä mieli jäi. Yksi asia kunnossa.
Tässä välillä minulta niksahti oikea polvitaive ja se on edelleen kipeä. Toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän kipeä, mutta parantunut se ei ole mitenkään. Pitää miettiä mitä sen kanssa teen. Se rajoittaa kyllä hiukan, koska välillä on kova särky polvessa.
Sitten tapahtui taas jotain kamalaa. Minni-kisu sai epileptisen kohtauksen. Olinhan nähnyt sellaisen jo aikoinaan Sohvi-kissalla, joten nostin kisun turvaan sängylle ja jäin vahtimaan. Jonkin ajan kuluttua soitin ellille ja hän kertoi, että heillä kokeiden tulokset kestää yli vuorokauden, mutta naapurissa ne saa heti. Naapuri vaan on niin kallis ettei mulla oo siihen varaa. Elli sanoi myös että jos tahdon heti lopetuksen niin se onnistuu kyllä heillä. Sanoin miettiväni. Itkin siinä säikähdystäni ja lopulta soitin ystävättärelleni, että voisiko hän tulla tuekseni. Katsoa kisua ja kertoa minulle, että pitääkö lopettaa vai voiko jättää elämään. Ystävätär tuli ja näki heti, että kisu on ihan ok.
Että kisun pään asento on niin hyvä ettei kysymyksessä ole hengenvaara ollenkaan. Vietin kisun vierellä varmaan ainakin pari tuntia lohduttaen, tukien ja silitellen ja jutellen. Kisu oli hiukan poissa totaltaan ja katseli ympärilleen hakien, mutta vähitellen se alkoi taas liikkua. Hitaasti aluksi ja paikkoja haistellen ja tutkien, mutta illalla kisu oli jo ulkona Väinö-kisun kanssa. Olen kuitenkin aika herkkänä kisun kanssa vielä. Tapahtuneesta on pari-kolme päivää. Vielä kaikki on ihan ennallaan hyvin. Mitään poikkeavaa en ole huomannut elämään ennen kohtausta.
Kenellekään täällä hoitokodissa en ole uskaltanut kisusta kertoa, ettei valvontaeläinlääkäri taas tule kynnykselle.
Tämä vuosi loppui ilmiantoon ja sen jälkeen on vain vastoinkäymisiä ollut.
Kissojen korvat ovat nyt niskalääkkeen takia jo parantuneet, joten uskallan aloittaa puhdistuksen. Nyt niihin ei enää satu niin paljon kuin alussa, joten uskon, että jonkinlaisen puhdistuksen saan aikaiseksi. Ensi kuussa tai maaliskuussa annan niskaan vielä uuden annoksen niin sitten toivon, että kisut on hoidettu. Minulla itsellänihän on kesän alussa luultavimmin lonkkaleikkaus edessä. Ja siiheks toivon, että kisut voivat jo niin hyvin, että kestävät minun kahden yön poissaolon ystävättären niitä hoitaen.
Hiukan pitkä sairaskertomus tästä tuli, mutta niin paljon on tapahtunut. Huomaan olevani vielä itkuinen ja se on tää stressi, joka on päällä vieläkin tai tää pelko, että kohtaus kisulla uusii. Sitä minä pelkään. Toivotaan parasta. Yritän olla kisujen kanssa mahdollisimman paljon ja olla poissa vain ihan pakolliset käynnit kaupassa ja apteekissa tai postissa ja muutamassa muussa joka kuukautisessa menossa. Kun ilmat paranevat alan viettää kisujen kanssa aikaa ulkonakin niinkuin tänään Väinön kanssa.
Kisuillakin on ihan varmasti ollut kova stressi tästä muutosta. Muutosta pois tutuista ympyröistä ja tänne pienempään asuntoon ja uusiin paikkoihin ja sitten tuli vielä talvi ja kylmät säät niin että ulkona ei voinutkaan olla niin olihan se kovaa ja kyllä minä sen ymmärrän ja siksi yritän olla niiden kanssa niin paljon kuin mahdollista.
Ne ovat jo aika hyvin tottuneet tähän ympäristöön käytävillä ja haluavat jo etuoven kautta ulos, kun alussa mentiin aina takapihalle ja tultiin patiolle. Nyt mennään käytävän puolelta ulos. Myös seurusteluhuoneessa olijoita on jo alettu tervehtiä, joskin rollaattori on vielä hirmuinen asia ja sitä juostaan vielä pakoon.
Myöhäisillat on kisujen lemppariaikaa. Silloin annan niiden olla seurusteluhuoneessa kahdestaan. Käyn aina välillä katsomassa, että kaikki on ok, mutta tulen sitten asuntooni tekemään omia juttujani. Ne omat jutut on tupsutyöt, joita taas väsään tällä kertaa ystävänpäivä koristeiksi seurusteluhuoneeseen. Sinne on jo vedetty kolmet narut, joihin saan koristeeni laitettua. Koristeita ovat tupsurivistöt, eri pituiset ja väriset, pienet ja isommat ja isot sydämet. Jotakin vanhoja sydämiä aion myös viedä sinne langoille.
Olen metsästänyt Kärkkäiseltä karamelli-nimistä lankaa, joka sopisi vaaleanpunaisen ja roosan tai tummanpunaisen kanssa oivasti uusiin tupsujuttuihin. Karamellia ei vaan tahdo mistään saada tai löysin yhdestä paikasta, mutta oli niin kalliit, että ajattelin hetken verran vielä odottaa ennen kuin muita värejä ostan.
Tupsut pitää ensin väsätä koneella, sitten siistiä ja tähän menee kyllä aikaa. Yhden illan aikana, jos lankaa riittää saan kyllä tehtyä parisenkymmentä tupsua. Nyt olen muutamana iltana tehnyt värisommitelmia noin alle kahteenkymmeneen tupsuun, mutta sehän ei tosiaan riitä juuri mihinkään vielä, mutta voi kun on kiva taas leikkiä väriyhdistelmillä. Neuloin niin pitkään sukkia, että nyt olen kuin pikkulapsi, kun voin tehdä tupsuja mielin määrin.
Sydämiä olen nyt väsännyt huovasta. Niitä pitää tehdä lisää, mutta nämä huovat mitä minulla oli on nyt käytetty. Huomenna ehkä saan lisää.
Näissä merkeissä oikein mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin.
