Voi pyhä jysäys mikä iltapäivä. Ovikelloni soi sillä lailla, että menin avaamaan. Siellä oli hoitaja, joka tiedotti, että eläinlääkäri Ikaalisista on tulossa. Olin aika äimänä, että kuka ja mikä ja ketä lähetti ja kuka ja mitä taas ja että ok.
No jonkin ajan kuluttua sieltä tosiaan tuli VALVONTAELÄINLÄÄKÄRI. Olin edelleen aika ihmeissäni, mutta pyysin häntä sisälle ja hän esitti merkkinsä ja antoi käyntikorttinsa. OK taas.
Vähitellen vasta aloin ymmärtää. Tämä henkilö oli hälytetty paikalle, koska en ollut vienyt kolliani, joka oli loukannut takatassunsa, eläinlääkäriin vedoten siihen ettei minulla ollut rahaa.
Kaivoin lopulta kaikki varani yhteen ja sain sellaisen summan aikaiseksi, että voisin ellille lähteä ja soitin eläinlääkärille. Puhelimeni ei suostunut toimimaan eikä lääkäri kuullut minua enkä minä muuta kuin ihmettelyä. Puhelu katkesi. Se siitä sitten.
Eilen ja tänään Väinö kissani on hiukan varannut jo tassulleen, mutta nyt näyttää siltä että sattuu taas. Valvontaeläinlääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä eikä antaa lääkettä, joten miksi hän sitten tuli tai miksi hänet oli käsketty tai maksettu paikalle? No siksi, että hän tutki ruokapaikan, hiekkapaikan ja vähän kissojakin. Väinö nilkutti toiveiden mukaan hiukan ja asia oli sillä selvä. Valvontaeläinlääkäri käski viedä Väinön lääkäriin 3.1. iltaan mennessä. Se oli siis käsky tai...
Minnin korvat vaatii myös puhdistusta, joten sekin olisi vietävä 3.1. mennessä, mutta siihen protestoin, koska hyvä kun saan Väinön maksetuksi ja sen sanoin rehellisesti niin kuin asia on. Minusta on väärin että ihminen pakotetaan tekemään mitään.
No sovimme, että vien Minnin niin pian kun pystyn. Valvontaeläinlääkäri tulee sitten ja tutkii onko määräyksiä noudatettu!!
En tiedä itkeäkö vai nauraa. Hoitajat täällä asumisyksikössäni ovat olleet todella ystävällisiä ja auttavaisia ja huolehtivia, antaneet Väinölle lääkettä ja jne. ja sitten tällainen shokki. He eivät siis luottaneet siihen, että pystyn itse hoitamaan kissani vaan heidän mielestään minä en hoida niitä hyvin ja siksi minut piti panna kärsimään - viis siitä onko minulla varaa siihen tai miltä minusta tuntuu ja tai viis siitä, että minulle ei etukäteen sanota mitään vaan käsketään valvonta vaan paikalle.
Mukavalta se ei tunnu ja nyt on maha solmussa ja verenpaine nousussa ja minua hävettää, koska tuntuu siltä etten osaa ja pystykään hoitamaan kahta kissaa asianmukaisesti.
Tosiasia on että Väinöön sattuu ja nyt se tuntuu ihan kamalalta ja tunnen itseni huonoksi ja vastuuttomaksi ihmiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti