KESKIVIIKKO 24.4.2024

TERVEHDYS TÄÄLTÄ LUMISELTA PELTOAUKEEN VIERELTÄ 

Tosiaan, edessäni on isoja peltoja, joissa kaikissa on taas lumipeite, ainakin osaksi. Nyt ei ole naakkoja, mutta antaas kattoo, kun lumi sulaa niin isoja naakkaparvia lentää pellolle syömään.

Takapihan katolta on taas pudonnut jo kaksi kertaa jäätä. Onneksi toinen kissani, joka oli pitempään ulkona ei juuri silloin sattunut kohdalle. Kun kisu tuli sisälle se oli ihan kunnossa.

Täällä vuokratalossa on kuolema käynyt lyhyen ajan sisällä jo kolme kertaa. Kovin hyvin en osaa heitä surra yksilöinä, mutta ikäväähän se kuitenkin omaisille on ja osa jäljelle jääneistä vanhuksista on hieman peloissaan, että olenko minä seuraava he kyselevät. Tarkoittavat siis itseään. Tottahan se on, kun ikää alkaa olla 80-90 ikävuoden välillä niin loppu alkaa mietityttää jokaista.

Myös minun elämässä kävi kuolema korjaamassa isoveljeni tuonpuoleiseen. Ensin en ollut millänikään, mutta sitten se vaan kolahti, että en näe häntä enää koskaan ja se satutti syvältä. 

Tein omaan oveeni tällaisen pienen kranssin, jossa lintu laulaa veljeni kappaleita.

Ystävänpäivän jälkeen aloin heti miettiä koristeita pääsiäiseksi seurusteluhuoneeseen. Minulla ja ystävättärelläni oli tarkoitus tarjota pääsiäisenä kahvit ja vohveleita ja niin myös teimme hyvin onnistuneesti. Kaikki ne, jotka eivät päässeet mukaan seurusteluhuoneeseen saivat vohveleita huoneisiinsa. Tilaisuus oli onnistunut ja tässä muutamia koristeita, joita sinne tein.

Teinhän minä vielä kolme aurinkoakin, mutta ne valmistuivat pääsiäisen jälkeen. Niitä oli yllättävän vaikea ommella käsin ja ranteita ja peukaloita piti koko ajan varoa, joten ne myöhästyivät.

Kerroin sitten kaikille, että pääsiäisen jälkeen aion keskittyä omiin töihini ja sen olen tehnyt.

Sain viimein kiskot seinille ja olen saanut verhot makkarin ja olkkarin väliin ja yhden ison huoneen ikkunaan ja toista etsin vielä. Isolla seinällä on nyt kiskot ja siimat ja koukut ja ystävättäreni kävi viime viikolla laittamassa isot kranssit melkein kaikki jo seinälle. Näyttäähän se aika hyvältä vaikka työni eivät aivan hurjan hyviä olekaan, mutta näyttäviä kylläkin. Huomenna jos Luoja suo olisi tarkoitus saada kaikki viimeisetkin kranssit seinälle.

Laitoin jo kutsun tupareista facebookiin. Tarkoitus olisi, että asuntoni olisi siihen mennessä priimakunnossa - viimeinkin. 

Tuleva lonkaleikkaus on ollut koko ajan mielessä ja halusin, että nämä tuparit ja seinänäyttely olisi pois alta sitä ennen. Leikkauksen jälkeen keskityn vain kävelyyn ja paranemiseen mahdollisimman hyvin ja mahdollisimman pian, että pääsen puutarhatöihin käsiksi nopeasti eikä kesä menisi kokonaan hunningolle sen suhteen.

Haluaisin myös suunnitella uusia isoja kransseja, mutta ennen kaikkea minulla on mielessä seinävaate tupsutyönä jota olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni. Tykkään suunnittelusta tosi paljon vaikka toteutus ontuukin usein.

Ensi viikolla minulla on kokeita lonkkaleikkausta varten ja yksi 

röntgen ja 13.5. menen sitten Tampereelle kuulemaan tulokset ja saan toivottavasti tietää sitten leikkausajankohdan.

Minulla on uusi hurmaava laiskanlinna, jonka ostin kirpputorilta. Siinä on mahtavaa istuskella ja se on niin suuri, että mahdun hyvin pitämään kisujakin sylissäni. Minni kisu onkin hyödyntänyt sitä. Kun tieto veljeni kuolemasta tuli ja siinä sitten tyrskähtelin ja itkin niin Minni kisu oli ihan hädissään ja hyppi syliin jatkuvasti ja ikään kuin kyseli mikä on ja yritti lohduttaa. Se oli aika liikuttavaa.

Tuolissa on erittäin hyvä neuloa. Käsille on pehmeää tukea ja selkä pysyy suorana kun on tarkkana ja niskaa tuen tyynyllä.

Mutta. Yksi ongelma on syntynyt ja se on minun selkäparkani. Minulla on jo pitkään ollut iskiaksen tapaista kipua oikeassa kankun yläosassa. Se on välillä hyvänä ja välillä pahana. Nyt se sitten on erittäin pahana. Minun on saatava selkä kuntoon ennen Tampereelle menoa ettei leikkaus vaan siirry sen takia.

Hupsis, nyt tuli viimeisetkin jäät katolta ja Minni meni just ulos. Jäät tippuivat kyllä pöydälle. Toivottavasti kisu oli jo kauempana.

Olen minä hallituksen toilailujakin ehtinyt aina välillä ihmettelemään. Olen kuullut toistaisesti vain yhden järkevän teon ja se oli hyvätuloisten verotuksen kiristäminen. Hyvinvointialueiden asiat taitavat kaikki olla vinksallaan eikä parempaa ainakaan ole luvassa. Voi voi mitenkähän meidän käy. 

Politiikassa sattuu ja tapahtuu koko ajan. Hallitukseen ei olla tyytyväisiä ja vähän väliä joku ministeri tai kansanedustaja on ihmisten hampaissa.  Jokaisella hallituksella on varmaankin omat ongelmansa, mutta tuntuu niinkuin nyt olisi tavallista enemmän epäsopua. Ehkä se siitä pikkuhiljaa.

Toivotaan, että lumentulo viimein loppuu ja kevät saapuu kohisten.

PIKAPOSTAUS 16.4.2024

 Kaksi kuukautta on vierähtänyt nopeasti ja paljon on tapahtunut.

Ystävänpäivän jälkeen aloin heti tehdä pääsiäiskoristeita. Niitä ei läheskään tullut yhtä paljon kuin ystävänpäiväkoristeita, mutta tuli kuitenkin vähän. Laitan kuvat myöhemmin.

Talven kourissa mentiin kissojen kanssa. Huoli oli suuri lumivallien takia takapihalla ja tippuvien lumien vuoksi katolta, mutta niistä selvittiin hengissä. 

Pari kissatappelua oli, yksi molemmilla kissoilla. Vauriot Minni-kissalla kesti aika pitkään, mutta lääkäriin ei tarvinnut mennä. Väinöllä taas oli vähäisemmät vauriot, Väinö pääsi pakoon paremmin.

No tänä päivänä on lumivallit sulaneet ja katon lumet tippuneet ja kisut käyttävät takapihan reittiä enemmän ja enemmän. Se on mainiota, koska yksi kukkahattutäti ( hoitaja) halusi näyttää valtaansa ja kertoi, että kissojen pitäminen käytävillä ei ole sallittua mahdollisten allergioitten takia. Minä kyllä hermostuin ihan turhankin paljon tästä, koska tiesin ettei allergioita ollut kenelläkään ja kissat enimmäkseen menivät etupihalle suhtkoht suoraan käytäviltä ulos. Mutta hiukan myöhemmin Minni-kissasta on tullut monen lemmikki ja se on ollut seurusteluhuoneen pöydällä siliteltävänä.

Myös murheellisia asioita on sattunut ihan viime aikoina. Parikin vanhempaa asukasta on kuollut . Toinen täällä meillä yöllä nukkuessaan ja toinen sairaalassa yöllä nukkuessaan. Ensimmäinen kuolintapaus sattui heti minun tänne muutettua, joten häntä en ehtinyt tavata ollenkaan. Sen sijaan hänen vaimoonsa olen tutustunut ja pidän hänestä ja olemme olleet tekemisissä, mutta nyt hän eilen ilmoitti, että hyvin todennäköisesti muuttaa pois aika pian. Olen ollut hirveän pettynyt. Olin niin toivonut hänestä ystävää täällä , mutta tällaista tää elämä on.

Mutta tänään taas yksi hyvä tuttavani tuli kertomaan minulle, että hänen veljensä muuttaa ihan tähän mun naapuriin melkein, yksi asunto on välissä ja se tarkoittaa, että tuttavani käy täällä jatkossa usein ja mekin tavataan sitten enemmän.

Pääsiäisen vohvelikekkerit menivät myös tosi hyvin. Juotiin kahvia ja syötiin vohveleita. Hoitaja ja minä vietiin vohveleita heille, jotka eivät päässeet tulemaan seurusteluhuoneeseen.

Pääsiäiskoristeita tultiin minulta kysymään ennen meidän kekkereitä, mutta en halunnut myydä niitä etukäteen.

Ilmoitin myös, että juhlia en nyt vähään aikaan järjestä vaan keskityn nyt omiin hommiini eli tupsutöihin. Niistä kerron myöhemmin.

Myös lonkkaleikkausasia on edennyt niin, että tämän kuun lopulla pitää mennä verikokeisiin, sydänfilmiin ja röntgeniin ja hammashoitoon ja 13.5. sitten Tampereelle kuulemaan tuloksia sekä päättämään leikkauspäivä.

Jaahas, lattia kuivanut ja alan verhoa silittämään. 

Tulen takaisin paremmalla ajalla ja kuvien kanssa.

Kaikkea hyvää ja mukavaa kesän odotusta.

Lauantai 17.2.2024

 

Mieltäni vaivaa tämä Navalnyin kuolema Siperialaisessa vankilassa. Jostain luin, että Putin onnistui viimein. Hän halusi näännyttää Navalnyin hengiltä ja niinhän siinä kävi. Kuvista näkyi kuinka Navalnyi oli laihtunut. Voisiko tapahtunutta sanoa murhaksi. 

Silmään on myös pistänyt Pastenakin tekstit, että onko hän ainoa, joka ei sure Navalnyin kuolemaa ja joka ihmetteli presidentti Niinistön surunvalitteluja.

No voi ihmettä. Itse en politiikasta enkä niistä puheista juurikaan perusta, mutta sen verran olen Navalnyitä seurannut, että pidin hän eri rohkeana miehenä. Hän varmaan tiesi mihin hänen toimintansa johtaisi, mutta ei antanut periksi. Puski eteenpäin ja kuoli lopulta näännytykseen.

Perjantai 16.2.2024

 

Ystävänpäiväkekkerit täällä vanhustentalon seurusteluhuoneella sujui tosi hyvin. Kahvia juotiin ja vohveleita syötiin paljon. Meillä oli aika paljon taikinaa, ehkä jopa liian paljon, silti ei paljon jäänyt yli. Vohvelin teko oli ehdottomasti SE JUTTU!!!!

Ystävättäreni teki ison työn huolehtiessaan molemmista koneista, kun minä seilasin edes takaisin, hain ja vein ja juoksin ja kävelin koko ajan. Hoitajan kanssa vietiin jokaiseen huoneeseen vohveliannoksen kerman ja hillon kera. Ainoastaan yksi asukas, joka oli sairas, jäi ilman. En uskaltanut hänelle viedä, kun minulle ei kerrottu mikä hänellä oli. Ilokseni tänä aamuna näin tämän asukkaan taas kulkemassa käytävillä. Tauti oli nähtävästi voitettu.

Koristeluista keskusteltiin paljon ja luulen, että keskustelu oli enimmäkseen hyväksyvää. Se tietenkin ilahdutti minua. Yksi vanhuksista on ollut käsityönopettaja joskus ja hän kiinnostui tupsuntekokoneesta. Hain omani ja näytin hänelle kuinka ne toimivat. Tästä kiinnostui pari muutakin ja kun kuuntelin keskusteluja huomasin, että uusi tapaaminen oli suunnitteilla. Sovittiin, että tupsutöihin tutustuminen tapahtuisi reilu viikko ennen pääsiäistä ja silloin tarjoaisin vain kahvia ja teetä. Pääsiäisenä sitten pidettäisiin taas vohvelikekkerit ja kahvia.

Tapaamisessa ennen pääsiäistä syntyy mahdollisesti joitakin koristeitakin, jotka asukkaat itse tekisivät. Voi olla että olen väärässä, mutta aion viedä mukanani hiukan huopaa ja lankaa ja styrox sydämiä ja näyttää mitä niistä voisi tehdä ja miten niihin voisi tupsutöitä yhdistää.

Päivä oli kaikin puolin tyydyttävä. Ystävättäreni kanssa vielä siivosimme kaiken ja pesin vielä lattiankin. Myöhään illalla oli polveni aivan kerta kaikkiaan kipeät. Mietin, että miksi ihmeessä näin kova kipu. Olin tietenkin juossut pitkin käytäviä lähes neljä tuntia putkeen, mutta sitten tajusin, että sisäkenkäni olivat syypäät kipuun. Niissä varpailla on hyvin tilaa, mutta jalkojen päällä ne olivat kireällä ja se sen kivun sitten vähitellen aiheutti.

Panadolilla kipu häipyi yön aikana ja kunnon lepo myös.

Tänään on jo perjantai ja ulkona on ihan mahdoton keli. Vettä ja lunta ja räntää ja kova tuuli. Katolta tulivat lumet viimein alas ja minun stressini helpottaa kissojen takia. Kestää hetken ennenkuin katoille taas sellaiset kamalat lumet kerääntyvät.

Nyt olen tehnyt kolmen päivän ruuan. Kalkkunanakkikastike ketsupin kanssa, bataatti-perunamuussi ja ruusukaalia.

Nyt kelpaa aterioida kolmena päivänä eikä ruuanlaittoon aika kulu.

Kisut olivat aamulla aikaisin moneen kertaan ulkona, mutta nyt ovat jo jonkin aikaa nukkuneet. Rauhallista ja hiljaista.

Seurusteluhuoneessakaan ei ketään ole aamupäivällä näkynyt istumassa.

Näissä merkeissä HYVÄÄ VIIKONVAIHDETTA

MAANANTAI 12.2.2024

 

HELMIKUU JO HYVÄSSÄ MENOSSA!!!

KATSOKAAPA MITÄ OLEN SAANUT TEHTYÄ MEIDÄN SEURUSTELUHUONEEN NARUILLE!!!!!

Kaksi ylintä kuvaa on siis seurusteluhuoneesta, jonne olen tehnyt ihan pieniä sydämiä, vähän isompia sydämiä ja vielä pikkusen isompia sydämiä roikkumaan. Olen myös tehnyt tupsumatoja ja tupsuja roikkumaan ja vaikka itse sen sanonkin niin huone näyttää aika kivalta.

Idea lähti vierailustani ystäväni Hilkan kotiin. Siellä aloimme miettiä jotain kivaa tekemistä vastapainoksi kaikelle ikävälle mitä minulle ja kissoille oli alkuvuonna tapahtunut.

Keksimme, että ystävänpäivä voisi olla sellainen kaikkia koskettava yhteinen tapaaminen. Olin kertonut kuulleeni, että kakkostalossa oli ollut jouluna hieno koristelu eikä meillä täällä ykköstalossa ollut juurikaan mitään joulukoristeita. NO.

Päätimme Hilkan kanssa että tänä vuonna on ykköstalossa ystävänpäivänä koristelu huipussaan ja niin aloin väsätä näitä sydämiä. Yksi päivä meni tutkiessani varastojani, mitä huopavärejä oli tavaroitteni joukossa ja olihan niitä ihan riittävästi. Yksi toinen päivä meni siihen kun piirsin sydämet mallin avulla ja leikkasin ne. Niitä tuli liki sata kaikkiaan.

Sitten aloin vähitellen ommella. Isoimmat ensin, ne oli nopeita ommeltavia, kun ovat aika isoja, pehmeitä ja pysyivät hyvin käsissä.

Pumpulia jokaiseen sisälle ja sitten vain ompelin. Siinä meni joitakin päiviä, kun muutakin hommaa oli.

Sitten tuli tämä koko ja sama homma, ompelin ja laitoin pumpulia sisään.

Sitten lopuksi nämä ihanat värikkäät pikkusydämet. Voi kun niistä on sitten tykätty. Niitä oli kaikkein nopeinta ommella ja täyttää, kun olivat niin pieniä.

Tupsuihin tilasin hiukan vaaleanpunaista ja pinkkiä lankaa ja tupsutkin on nyt kaikki tehty.

Ainoastaan kartonkisydämistä, jotka ovat ne suurimmat, on yksi enää ommeltavana, mutta en löydä pumpulia enää mistään. Varasto meni kaikki mitä minulla täällä asunnossa on. Huomenna, kun vien roskuja niin käyn varastossa katsomassa, jos helposti löytäisin uudemmat pumpulit, joita tiedän, että minulla on.

Päätimme ystävättäreni kanssa myös, että perinteisen kahvin ja kahvileivän lisäksi tarjoamme vohveleita kerman ja hillon kera. 

Sain tupaantuliaislahjaksi vohveli raudan ja ystävättärelläni on oma ja sitten vain tekemään vohveleita. Tein kotona yhden satsin ja maistoin millaisia niistä tulee ja hyviä olivat.

Kovasti olemme suunnitelleet kaikkea mahdollisimman valmiiksi ja toivottavasti kaikki menee mukavasti ja että vanhukset ovat tyytyväisiä.

Minä olen meidän talon nuorin - luulisin. Meillä on yksi 93-vuotias, yksi 92-vuotias, yksi 88-vuotias ja yksi 86-vuotias ja kaksi 85-vuotiasta ja sitten on neljä, joitten ikää en tiedä. Osa on sellaisia, että toinen käsi on hiukan huono ja heille olemme varautuneet pilkkomaan vohvelit sopivankokoisiksi ja helposti suuhun pantavaksi itsellisesti ja yksi on maitoallerginen. 

No ja sitten muuta. Ystäväni täyttää 3.3. 80-vuotta ja olen neulomassa hänelle kauluria ja teen vielä pipon. Ystävättäreni tuntee hänet myös ja hän on jo neulonut sukat ja neuloo vielä tumput. Ajattelimme yllättää ystäväni menemällä ihan hänen kotiinsa viemään nämä tuotoksemme. Hiukan kyllä varoitan etukäteen.

Nyt on juuri kuitenkin hiukan rauhallisempi vaihe meneillään. Voi kumpa rauha vaan jatkuisi ja kevät koittaisi. Pääsisivät kisutkin ulos energiaansa purkamaan. Kovasti tappelevat täällä sisällä, mutta toistaiseksi olemme kyllä sovussa nukkumaan menneet.

MUKAVAA HELMIKUUN JATKOA

SUNNUNTAI 21.1.2024

 

No niin, paljon on taas tapahtunut ja paljosta ollaan selvitty toistaiseksi.

3.1. oltiin siis kisujen kanssa valvontaeläinlääkärin määräyksestä eläinlääkärissä. Saatiin lisää määräyksiä tai ei ne nyt enää  olleet määräyksiä vaan niin, että tee tai et tee, mutta kisujen parhaaksi olis paree tehdä. Kisujen korvat pitää puhdistaa kaksi kertaa vuorokaudessa eli siis 4 korvaa kaksi kertaa päivässä. Se ei ole onnistunut.

Sitten piti antaa niskaan matolääke, joka myös korviin auttaa ja se on tehty. Tosin minä en sitä saanut annettua vaan kisujen ekat omistajat tulivat kylään ja laittoivat aineen niskaan molemmille kisuille ja se on auttanut.

Sitten tuli Väinölle ummetusta, joka aiheutti myös pissaamattomuutta, joten vein sen taas eläinlääkäriin. Ultrassa näkyi, että rakko oli ok, mutta ympärillä oli kakkaa. Sain erinäisiä lääkkeitä siihen ja ne on auttaneet. Tänään otin Väinön mukaani, kun kävelin kirjastoon. Sehän on nyt ihan tässä vieressä. Mennessä kisulta tuli kunnon kakka, jota todistin nähneeni. Kotimatkalla taas kisu vielä pissasi. Sitä kohtaa en nähnyt, mutta todistin vain istunnon. Hyvä mieli jäi. Yksi asia kunnossa.

Tässä välillä minulta niksahti oikea polvitaive ja se on edelleen kipeä. Toisena päivänä enemmän ja toisena vähemmän kipeä, mutta parantunut se ei ole mitenkään. Pitää miettiä mitä sen kanssa teen. Se rajoittaa kyllä hiukan, koska välillä on kova särky polvessa. 

Sitten tapahtui taas jotain kamalaa. Minni-kisu sai epileptisen kohtauksen. Olinhan nähnyt sellaisen jo aikoinaan Sohvi-kissalla, joten nostin kisun turvaan sängylle ja jäin vahtimaan. Jonkin ajan kuluttua soitin ellille ja hän kertoi, että heillä kokeiden tulokset kestää yli vuorokauden, mutta naapurissa ne saa heti. Naapuri vaan on niin kallis ettei mulla oo siihen varaa. Elli sanoi myös että jos tahdon heti lopetuksen niin se onnistuu kyllä heillä. Sanoin miettiväni. Itkin siinä säikähdystäni ja lopulta soitin ystävättärelleni, että voisiko hän tulla tuekseni. Katsoa kisua ja kertoa minulle, että pitääkö lopettaa vai voiko jättää elämään. Ystävätär tuli ja näki heti, että kisu on ihan ok.

Että kisun pään asento on niin hyvä ettei kysymyksessä ole hengenvaara ollenkaan. Vietin kisun vierellä varmaan ainakin pari tuntia lohduttaen, tukien ja silitellen ja jutellen. Kisu oli hiukan poissa totaltaan ja katseli ympärilleen hakien, mutta vähitellen se alkoi taas liikkua. Hitaasti aluksi ja paikkoja haistellen ja tutkien, mutta illalla kisu oli jo ulkona Väinö-kisun kanssa. Olen kuitenkin aika herkkänä kisun kanssa vielä. Tapahtuneesta on pari-kolme päivää. Vielä kaikki on ihan ennallaan hyvin. Mitään poikkeavaa en ole huomannut elämään ennen kohtausta. 

Kenellekään täällä hoitokodissa en ole uskaltanut kisusta kertoa, ettei valvontaeläinlääkäri taas tule kynnykselle.

Tämä vuosi loppui ilmiantoon ja sen jälkeen on vain vastoinkäymisiä ollut. 

Kissojen korvat ovat nyt niskalääkkeen takia jo parantuneet, joten uskallan aloittaa puhdistuksen. Nyt niihin ei enää satu niin paljon kuin alussa, joten uskon, että jonkinlaisen puhdistuksen saan aikaiseksi. Ensi kuussa tai maaliskuussa annan niskaan vielä uuden annoksen niin sitten toivon, että kisut on hoidettu. Minulla itsellänihän on kesän alussa luultavimmin lonkkaleikkaus edessä. Ja siiheks toivon, että kisut voivat jo niin hyvin, että kestävät minun kahden yön poissaolon ystävättären niitä hoitaen.

Hiukan pitkä sairaskertomus tästä tuli, mutta niin paljon on tapahtunut. Huomaan olevani vielä itkuinen ja se on tää stressi, joka on päällä vieläkin tai tää pelko, että kohtaus kisulla uusii. Sitä minä pelkään. Toivotaan parasta. Yritän olla kisujen kanssa mahdollisimman paljon ja olla poissa vain ihan pakolliset käynnit kaupassa ja apteekissa tai postissa ja muutamassa muussa joka kuukautisessa menossa. Kun ilmat paranevat alan viettää kisujen kanssa aikaa ulkonakin niinkuin tänään Väinön kanssa. 

Kisuillakin on ihan varmasti ollut kova stressi tästä muutosta. Muutosta pois tutuista ympyröistä ja tänne pienempään asuntoon ja uusiin paikkoihin ja sitten tuli vielä talvi ja kylmät säät niin että ulkona ei voinutkaan olla niin olihan se kovaa ja kyllä minä sen ymmärrän ja siksi yritän olla niiden kanssa niin paljon kuin mahdollista.

Ne ovat jo aika hyvin tottuneet tähän ympäristöön käytävillä ja haluavat jo etuoven kautta ulos, kun alussa mentiin aina takapihalle ja tultiin patiolle. Nyt mennään käytävän puolelta ulos. Myös seurusteluhuoneessa olijoita on jo alettu tervehtiä, joskin rollaattori on vielä hirmuinen asia ja sitä juostaan vielä pakoon. 

Myöhäisillat on kisujen lemppariaikaa. Silloin annan niiden olla seurusteluhuoneessa kahdestaan. Käyn aina välillä katsomassa, että kaikki on ok, mutta tulen sitten asuntooni tekemään omia juttujani. Ne omat jutut on tupsutyöt, joita taas väsään tällä kertaa ystävänpäivä koristeiksi seurusteluhuoneeseen. Sinne on jo vedetty kolmet narut, joihin saan koristeeni laitettua. Koristeita ovat tupsurivistöt, eri pituiset ja väriset, pienet ja isommat ja isot sydämet. Jotakin vanhoja sydämiä aion myös viedä sinne langoille. 

Olen metsästänyt Kärkkäiseltä karamelli-nimistä lankaa, joka sopisi vaaleanpunaisen ja roosan tai tummanpunaisen kanssa oivasti uusiin tupsujuttuihin. Karamellia ei vaan tahdo mistään saada tai löysin yhdestä paikasta, mutta oli niin kalliit, että ajattelin hetken verran vielä odottaa ennen kuin muita värejä ostan.

Tupsut pitää ensin väsätä koneella, sitten siistiä ja tähän menee kyllä aikaa. Yhden illan aikana, jos lankaa riittää saan kyllä tehtyä parisenkymmentä tupsua. Nyt olen muutamana iltana tehnyt värisommitelmia noin alle kahteenkymmeneen tupsuun, mutta sehän ei tosiaan riitä juuri mihinkään vielä, mutta voi kun on kiva taas leikkiä väriyhdistelmillä. Neuloin niin pitkään sukkia, että nyt olen kuin pikkulapsi, kun voin tehdä tupsuja mielin määrin.

Sydämiä olen nyt väsännyt huovasta. Niitä pitää tehdä lisää, mutta nämä huovat mitä minulla oli on nyt käytetty. Huomenna ehkä saan lisää.

Näissä merkeissä oikein mukavaa alkavaa viikkoa itse kullekin.

PERJANTAI 5.1.2024

 

Voi että. ERINOMAISEN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA !!!!!!!!

Juu, kattelin tuota edellistä kertomusta ja siinä olikin jo valvontaeläinlääkärin käynti kerrottu.

Vein sitten 3.1. molemmat kissat eläinlääkäriin syyniä varten.

Lopputulema tästä käynnistä oli, että syy miksi valvontaeläinlääkäri kutsuttiin minun luona käymään oli Väinön toinen takatassu joka oli kipeä ja jota kissaa en vienyt tämän henkilön mukaan tarpeeksi pian hoitoon ja kun kissa sitten tarkastettiin niin takatassu oli aivan terve. Että semmosta.

Mutta toinen tarkastuksen kohde oli, aivan oikein, Minnin korvat ja ne olivat sitten täys punkkitöhnää ja samaa oli myös Väinön korvissa, tosin paljon vähemmässä määrin. Ja tämä päättyi siten, että MINUN pitää hoitaa molemmat kissat kaksi kertaa päivässä eli neljä korvaa puhdistusaineella. Voihan paska sanon minä. Sanoin ettei se onnistu, mutta koska se on valvontaeläinlääkärinalaista asiaa niin pakkohan minun oli suostua.

Äsken sitten kokeilin Minnin korvaan laittaa sitä ainetta ja onnistuinkin, mutta se yllätti minut ja häippäs ennen kuin sain nokan korvasta. Näin. Ei se ilman kaveria onnistu ja sitä kaveria minulla ei ole. Pakko vaan yrittää päivä toisensa jälkeen. Voi että mä vihaan sitä soittajaa, joka ei yhtään ajatellut mitä soitosta seuraa minulle ja kissoille.

Meillä meni uusi vuosi itkien ja sitä samaa sitten koko kevään. Kissat on vietävä uudestaan vastaanotolle hammaskiven poistoon. Toivottavasti saan kissat hoidettua ennen kuin joudun itse leikkaukseen. Minä vaan itken koko ajan, koska olen niin pahalla mielellä. Tuntuu etten jaksa millään eteenpäin, mutta kissojen vikahan se ei ole vaan sen soittajan.

PERJANTAI 29.12.2023

 

Voi pyhä jysäys mikä iltapäivä. Ovikelloni soi sillä lailla, että menin avaamaan. Siellä oli hoitaja, joka tiedotti, että eläinlääkäri Ikaalisista on tulossa. Olin aika äimänä, että kuka ja mikä ja ketä lähetti ja kuka ja mitä taas ja että ok.

No jonkin ajan kuluttua sieltä tosiaan tuli VALVONTAELÄINLÄÄKÄRI. Olin edelleen aika ihmeissäni, mutta pyysin häntä sisälle ja hän esitti merkkinsä ja antoi käyntikorttinsa. OK taas. 

Vähitellen vasta aloin ymmärtää. Tämä henkilö oli hälytetty paikalle, koska en ollut vienyt kolliani, joka oli loukannut takatassunsa, eläinlääkäriin vedoten siihen ettei minulla ollut rahaa.

Kaivoin lopulta kaikki varani yhteen ja sain sellaisen summan aikaiseksi, että voisin ellille lähteä ja soitin eläinlääkärille. Puhelimeni ei suostunut toimimaan eikä lääkäri kuullut minua enkä minä muuta kuin ihmettelyä. Puhelu katkesi. Se siitä sitten.

Eilen ja tänään Väinö kissani on hiukan varannut jo tassulleen, mutta nyt näyttää siltä että sattuu taas. Valvontaeläinlääkäri ei saa kirjoittaa reseptiä eikä antaa lääkettä, joten miksi hän sitten tuli tai miksi hänet oli käsketty tai maksettu paikalle? No siksi, että hän tutki ruokapaikan, hiekkapaikan ja vähän kissojakin. Väinö nilkutti toiveiden mukaan hiukan ja asia oli sillä selvä. Valvontaeläinlääkäri käski viedä Väinön lääkäriin 3.1. iltaan mennessä. Se oli siis käsky tai...

Minnin korvat vaatii myös puhdistusta, joten sekin olisi vietävä 3.1. mennessä, mutta siihen protestoin, koska hyvä kun saan Väinön maksetuksi ja sen sanoin rehellisesti niin kuin asia on. Minusta on väärin että ihminen pakotetaan tekemään mitään.

No sovimme, että vien Minnin niin pian kun pystyn. Valvontaeläinlääkäri tulee sitten ja tutkii onko määräyksiä noudatettu!!

En tiedä itkeäkö vai nauraa. Hoitajat täällä asumisyksikössäni ovat olleet todella ystävällisiä ja auttavaisia ja huolehtivia, antaneet Väinölle lääkettä ja jne. ja sitten tällainen shokki. He eivät siis luottaneet siihen, että pystyn itse hoitamaan kissani vaan heidän mielestään minä en hoida niitä hyvin ja siksi minut piti panna kärsimään - viis siitä onko minulla varaa siihen tai miltä minusta tuntuu ja tai viis siitä, että minulle ei etukäteen sanota mitään vaan käsketään valvonta vaan paikalle.

Mukavalta se ei tunnu ja nyt on maha solmussa ja verenpaine nousussa ja minua hävettää, koska tuntuu siltä etten osaa ja pystykään hoitamaan kahta kissaa asianmukaisesti.

Tosiasia on että Väinöön sattuu ja nyt se tuntuu ihan kamalalta ja tunnen itseni huonoksi ja vastuuttomaksi ihmiseksi.

PERJANTAI 22.12.2023

 

No nyt on oikea koko ja oikea väri. HYVÄÄ JOULUNODOTUSTA EDELLEEN

Yritin hiukan laitella kuvia tänne tästä uudesta paikasta. Kaikki piti tehdä uudestaan, kun kuvat olivat niin suuret, että osin menivät päällekkäin. Jonkin verran on parempi nyt.

Kisujen kanssa on aika enimmäkseen mennyt. Väinö kisu loukkasi toisen takatassunsa joko tappelussa meidän patiolla toissa yönä tai sitten eilen aamulla hypätessään verkon yli patiolle. Nyt kisu nilkuttaa. Levon jälkeen liikkeelle lähteminen on kisulla vaikeaa, mutta sitten liikkuminen sujuu, kun ulos pääsee. Nythän ulkona on aivan hirveä koiran ilma. Lunta tulee patiollekin aivan mahtavasti. Huomenna saan olla lumitöissä heti aamusta. Jos sade loppuu jo tänä iltana, voin illallakin siivota isommat lumet pois. Nyt juuri Väinö istuu käytävällä tuolissa ja ihmettelee maailmanmenoa. Minni taas seilailee edestakaisin. Minni on arempi kisu, Väinö on taas aika sosiaalinen eikä ihan heti juokse karkuun, jos joku haluaa tervehtiä. 

Laitoin äsken kalkkunan uuniin ja pidän ohjeen lähellä, että varmasti paistuu sen mukaan. Rullassa on vahti, joka pomppaa kalkkunasta, kun se on kypsä.

Väinö se istuu käytävässä tuolilla. Minni sai jo ruokaa, mutta Väinö ei taida tulla syömään. Voi voi.

Säärystimiä aloin neuloa tässä yhtenä päivänä ja jos jaksan saan tänään jo ekan valmiiksi. Oikein hyvällä onnella saan ne lähtemään jo ensi viikon torstaina ja sitten minulla ei enää olekaan kuin yhdet sukat tehtävänä. 

Tilauksia on ollut paljon, mutta yllättävä muutto sotki aikatauluja hiukan. Ihan kaikkia en siis ehtinyt jouluksi tekemään. Mutta melkein.

Kun sukat on lähetetty alan siistimään kransseja. Toivon mukaan kiskot ja siimat ja koukut saadaan tammikuussa seinälle ja kranssit sinne nätisti ja pois pöydiltä ja tieltä.

Uusia on sitten kiva alkaa tekemään, kun on aikaa suunnitella ja väsätä kaikessa rauhassa. Mietinkin tässä juuri, että mikähän sopisi tupsujen kanssa yhdessä kransseihin. Pitää mennä pinterestiin ja katsoa löytyisikö sieltä mallia. Minähän en mitenkään erityisen lahjakas ole näissä asioissa, mutta minusta on valtavan hauskaa niitä tehdä. Etenkin suunnittelusta tykkään tosi paljon. Kokeilemisesta tykkään myös, mutta kun ei ole koulutusta niin toteutus jää usein hiukan vajaaksi. Tulos ei aina läheskään vastaa mielikuvaa. Mutta siihen auttaa suunnittelu ja kokeilu aina vain uusiksi, sieltä se sitten ykskaks syntyy.

Joulu vietetään kisujen kanssa hyvin syöden ja lukien ja neuloen ja ulkoillen päivällä yhdessä jos sää sallii.

Joulupäivänä menen luultavasti ystävättären luo jouluaterialle ja juttelemaan yhteisistä harrastuksistamme. Meillä onkin aina paljon juteltavaa. Ystävättäreltä on mm. tämä kisko-juttu seinälle, erittäin hyvä asia.

Toinenkin idea hänellä oli heti alussa, kun hän näki tämän asunnon, mutta sitä en ole ollenkaan vielä ehtinyt tekemään. Ajan kanssa sitten.

Ensi keväänä leikataan tää mun toinen lonkka. Se on niin hirveän kipeä toisinaan ja onneksi kuitenkin on hyviäkin päiviä välillä, mutta kävely on tuskaa. Yöt sujuu, mutta aamut monesti ihan kamalia ja sama koskaa ranteita ja sormia. Ranteet on mäsänä jo ja moni asia on jo vaikea suorittaa. Esim. lasin käteen ottaminen ei tahdo enää kunnolla sujua. Tarttua pitää molemmilla käsillä mieluiten ettei lasi luiskahda. Molemmissa käsissä on sama vaiva. Eli siis peukaloista ei ole enää apua lasin käteen ottamisessa, koska ne ei taivu tarpeeksi. No kaikkeen tottuu, mutta kipuun ei millään tahdo tottua. Hyvin varovaiseksi tämä tällainen opettaa niin ulkona käveleminen kuin sisätiloissa liikkuminen ja nämä kotiaskareet etenkin.

Sellaista on vanheneminen. Minun ei pitäisi valittaa. Minua 7 vuotta vanhempi veli ei voi syödä, vaan kurkussa on letku, hän sen sijaan voi juoda kahvia ja syödä jäätelöä. Hän voi kävellä ja liikkua hiukan, mutta asioiden ymmärtäminen alkaa heiketä. Hän ei jaksa säveltää enää, mutta jaksaa soittaa pianoa. Sain juuri hänestä tuoreen valokuvan - vanha mies siinä kameraan katsoo.

Elämä ottaa ja elämä antaa, se vain on näin. On aika sopeutua ja varautua ihan kaikkeen - vaikkapa sotaankin, mutta ainakin vanhenemiseen.

LAUANTAI 16.12.2023

 No hyvää lauantai iltaa. Maailmanmeno senkun kamalantuu, mutta oma elämä on jo jonkinlaisessa järjestyksessä muuton jälkeen. 

Neulominen on rauhoittunut, kun sain suurimman osan yhdestä tilauksesta lähtemään. Kädet on ihan kamalassa kunnossa tänään - varsinkin tämänpäiväisen sukkapyykin jälkeen. Pesin käsin kaikki mun villasukat mun erikoissaippualla ja siitähän kädet ei tykänneet ollenkaan. Se nyt vaan on niin, että kädet, ranteet ja sormet heikkenee koko ajan ja siihen on vain sopeuduttava. Niin kauan kuin suinkin pystyn aion neuloa, virkata ja vaikka pestä pyykkiä, koska periksi en anna. Niitä pahoja päiviä kyllä on jolloin mitään ei viitti tehdä, mutta hyviäkin mahtuu joukkoon.

Nyt olen pikkuisen joulua tehnyt tuohon uuden asunnon käytävään. Vein sinne oman pikku pöydän kahden tuolin väliin. Sinne ihan ekana vein kaupasta ostamani tonttupariskunnan ja lyhdyn jossa elävä tuli. Siitä tuli huomautus, että elävää tulta ei täällä saa sisätiloissa poltella. Otin siis lyhdyn pois ja vein takapihan patiolle. Siellä on nyt kaksi lyhtyä vierekkäin eikä valoa tarvitse pitää päällä. Ne valaisee niin paljon, että kisut näkevät  mennä ja tulla.

Tältä se pöytä nyt näyttää. Siihen on tulossa yksi juttu vielä, mutta mun tarvii hiukan liimailla vielä ennen kuin voin siirtää sen tälle pöydälle.

Ovessani on myös yksi juttu, minulla ei näytä siitä olevan vielä kuvaa.

Sain sukkalähetykseni matkaan ja eilen se oli jo perillä. Tässä kuvia niistä

Nämä lähtivät siis Helsinkiin ja samaan osoitteeseen vielä yhdet sukat neulon.

Opiskelukaverilleni Sirkalle ( Kuopion kauppaoppilaitos ) olen luvannut neuloa säärystimet. Langat olen jo ostanut ja aloitinkin niitä neulomaan, mutta nyt mietin, että mahtavatko olla pikkasen liian tiukat ja pidän tuumaustauon. Olishan se kamalaa, jos ne eivät menisi jalkaan ollenkaan.

Kisut vaan nukkuvat ja heräävät sitten kun minä haluaisin mennä nukkumaan. Tämä tapahtuu joka ikinen ilta nyt talvella. Kesällä ne voi jäädä patiolle nukkumaan eikä minun tarvitse niitä kytätä, mutta näin kylmillä minun pitää saada kisut sisälle ja turvaan yöksi.

Jonkinlainen käsitys tästä huushollista alkaa jo hahmottua. Joitakin juttuja pitää saada kaappeihin, kranssit on saatava seinälle uuteen kiskojuttuun ja eiköhän se sitten ala olla siinä. Kavereille en kuitenkaan voi tupareita pitää ennen kuin joskus ensi vuonna.

Ensi tiistaina tarjoan kuitenkin vanhuksille täällä joulukahvit ja sitten alankin vähitellen viettää ekaa joulua täällä kissojeni kanssa. Yksin niin kuin jo niin monena vuonna ennenkin.

Lisää asioita ja kuvia ensi kerralla.

MAANANTAI 27.11.2023

 Talvi tuli, ainakin väliaikaisesti. Huuuuuuh on kylmä asunnossa ja ulkona.

Täällä kotona on kaikki edelleenkin aika mullin mallin, mutta suunnitelmia on paljon. 

Suunnitelmien eteenpäin vieminen on osaksi lonkkavian takia hidastunut, mutta ihan kotihommia voin sentään jotain tehdä. Vain käveleminen on tuskallista. Ja istumaan asettuminen sattuu, mutta vähitellen lonkka rauhoittuu. Yöt sujuvat hyvin. Aamut on käsittämättömän tuskallisia.

No mitä sitten kodin ulkopuolella haluaisin tehdä niin se onnistuu vain lääkityksen avulla. Ja kyllä, kyllä olen sairaanhoitajan kanssa tänään puhelimessa sopinut, että jään listalle ja saan tekstiviestillä ajan lääkärille.

Pikkutonttuja syntyy pikkuhiljaa.

Nämä valmistuivat jo ja nyt on työn alla kai vielä 10 tonttua, jotka osin ovat erilaisia pieniä.

Sukkia on valmistunut myös, mutta kuvaan ne vasta kun lähes kaikki on tehty. Valmistuu tavallisia villasukkia sekä unisukkia.

Tänään haettiin kissankoppa, jossa oli jalat raapimispuita. Mun kisut eivät välittäneet tästä ollenkaan, joten olin tosi iloinen, kun yksi tuttu tuli tänään hakemaan telineen pois omalle kisulleen.

Hyvä mieli siis siitä. No nyt on kahvi juotu ja aion viettää kohtuuajan tonttujen parissa.

Siihen asti, kunnes jälleen tapaamme. Itärajan sulkupäätöstä odotellessa...